La vida de Tia

No täällä mä nyt kuitenki oon. Ja oon olluki kohta jo kaks viikkoa! En tiiä mitä mä oikein olin kuvitellu et minkälaista täällä on, mut mulle tää kaikki on edelleenkin melkonen shokki.. Täällä on pimeetä ja kylmää, mut onneks mulla on iha mahtavia kavereita täällä, jotka pitää mut lämpimänä ja valosana :) Mut yks asia on must vähä huolestuttavaa; mulla on aina ollu kiva mennä kouluun (tai siis ei nyt kyl aina hotsittais sinne mennä, mut u know), mut nyt mulla on iha ihme fiilis ku meen sinne.. Ennen olin kauheesti aina äänessä, mut nyt ei välil ees tee mieli avaa suutansa jollai tunnil. Voihan se olla sitäki, että oon vihdoin aikuistumassa :) mut joinain päivinä mulla voi monta kertaa päivässäki olla semmonen hetkellinen masennusfiilis.. Sitä ei varmaan hirveen hyvin kukaan huomaa, koska se tulee oikeestaa vaa sillon ku oon yksin ja mul on aikaa miettiä ja ikävöidä. Osaan kans aika hyvin peitellä sen. Eka koulupäivä maanantaina meni hyvin, olin vaa tosi hämmentyny ku kaverit piirit...

Istun koneessa matkalla Suomeen. Itken isoja krokotiilin kyyneliä ja kuuntelen itkumusiikkia. Vierustoveri kattoo ihmeissään.. Mulla on iha kauheet fiilikset, koska munha pitäis olla ilonen, että pääsen mun kavereiden luo Suomeen.. Tietty mul on ollu ihan kamala ikävä mun ystäviä ja perhettä, mutta ku haluan vaa jo takasin! Mä olin kentällä jo tosi ajoissa Ainon kaa, joka jäi meille edellisnä päivänä yöks meijän pikkujoulujen jälkeen (juttua siitä myöhemmin!). Ainosta oli niin iso apu ja oli ihanaa pakkailla yhessä.. Aino tuli saattaa mut lentokentälle ja huijas et lähtee siitä heti Plaza Mayorille shoppaa ja uskoin iha täysil :D Mut ne yllättää mut ja tuleeki koko porukka saattaa mua ja oli mun kaa nii kauan, et lähin (sekin ketut ;P). Mulla on parhaimmat kaverit! Ne vaa ilmesty mun takaa ja kaikki anto lämpimät halit. Olin oikeest ihan shokissa ja nii onnellinen, et näin ne vielä, vaikkaki se teki lähtemisest viel vaikeempaa.. ...

Mä oon ehkä vähä tyhmä, mut mua ei oo sterssannu yhtään tää koeviikko! Mun motivaatio lukee on ollu huonoin ikinä. Mä veikkaan et se johtuu siitä, et tiiän koht lähteväni taksin Suomeen.. Okei, joo Suomi on jees, kaikki on sielä hyvin ja siellä on kaikki. Kaipaan mun ystäviä ja perhettä ja kaikkia läheisiä. Kaipaan mun omaa kotia ja mun tavaroita, jotka on omalla paikallaan. Itseasias kaipaan kans pikkusen sitä jännityst, et millo se ensilumi tulee ja sitä et saa heittäytyä lumeen ja pääsee laskettelemaan. Kaipaan kans niitä perus Suomi juttuja, niiku ruisleipää. Mutta. Oon nyt täl viikolla itkeny ja naureskellu itsekseni ku oon miettiny sitä päivää ku lähen pois. Se päivä on jo 5 päivän päästä. Tiiän, et siit päiväst tulee yks kauheimmista. Jätän mun Espanja-elämäni tänne ja palaan siihen elämään, joka on jatkanut elämistään sillä aikaa kun oon ollu poissa. Se pelottaa mua vähän, mut onneks oon saanu tukea mun parhaimmistoltani. Mä m...

Meillä alko täl viikol koeviikko. Alotin sen mukavasti astumalla koiran ulosteeseen.. Varmaan just tän ulosteen takia, mun kokeet on menny päin sitä mistä se uloste tulee.. :) No joo, mutta ei siitä sen enempää :D Eräillä onnekkailla oli koe perjantaina, mutta me oltiin niitä epäonnekkaita joilla oli vapaapäivä. Perjantaiaamulla suunnattiin siis yhessä Hannan, Melissan, Rosan ja Ainon kaa syömään aamupalaa Fugen keskustaan :) Mä tietty heräsin myöhässä ja kuuntelin kaikessa rauhassa viel Bruno Marzia, joten tytsyt sit ootteli puolisen tuntia mua (vaikkakin sanoin ettei tarvii.. :P). Syötiin desayuno johon kuulu: kaks paahtoleipää, cafe con leche ja zumo de naranja. Ja must se oli yllättävän halpa annos, koska se makso vaa vitosen. Istuskeltii ja juteltii kauheesti elämän suurista asioista (kuten kulmakarvoista ja hiuksien värjäämisestä ;D:DD) ja päätettii viel ottaa churrot jälkkäriks. Se oliki sit mun eka churro koko aikana ...