La vida de Tia

Roissapäivänä oltiin Hannan kaa rehkimässä salilla! On taas ihana tuntee kuinka hyväolo tulee ku on hikoillu ja puuskuttanu. Täällä on viel se ettei tarvii oikeestaa tehä mitää, ni jo hiki valuu :D Kotimatkalla (saatiin onneks tällä kertaa kyyti Hannan vanhemmilta, fiu!) mietittii et ulkon on ollu hirmu viilee, ku oli kuitenki pilvistä koko päivän ja aurinko oli vaa välil kurkistellu pilvien lomast. Sit Hannan iskä huomautti, et auton lämpömittari näyttää kyl 30 astetta.. nii siis kylmä on juu! :( Tosi monet on nyt ruvennu sairastelee täällä ja oon kuullu että Suomenki puolella on tarvittu villasukkia ja kurkkupastilleja.. Voi ku en ite nyt sais mitää tautii (täytyy siis pestä käsiä huolella, niinkuin eräs henkilö on mulle yrittäny koko mun elämän ajan opettaa.. ;D). Yrittäkää nyt pysyy terveinä, mut jos ootte jo kipeinä, nii nauttikaa sitte siitäki ajasta ja lukekaa vaikka joku ihana kirja tai kattokaa hyvii leffoi ! Eilen oltii...

naapureilla on Tiitus niminen pikkupoika, joka tykkää Titinallest. Kyllä toi uppoo tämmösii vähä vanhempiiki nähtävästi. Ainaki katoin sitä naapureiden autossa iha silmät pyöreinä ja korvakuulokkeet korvissa.. (tosin väsy-ololla tais olla kans jotain tekemist tän kaa, toivottavasti) :D Koko viime viikko meni hirmu nopee ja se oli tapahtumarikas! Koulussa oon oppinu vaikka mitä uutta ja jännää ja mua on ruvennu kiinnostaa historia enemmä ku aikasemmi.. Matikkaki menee tosi hyvin, koska se ope pitää meit varmaa iha sairaan tyhmin ku kertoo meille joka tunti et miinus ja miinus on yhteensä plus ! Ruotsis oon iha hyvä, koska oon B-ruotsis ja oikeesti siis A:ssa, joten oon käyny nää asiat jo muutama vuos sitte (mut iha hyvä kertailla niit..) Muutenki koulu on menny mahtavasti ja kavereista on tullu läheisempii ja oon myös löytäny sielt saman tyyppisii ihmisii ku mää. Nyt on tosiaan viikonloppu jo loppusuoralla, men det gör ingenting...

En tajua miten tää nainen tekee hittejä toisen perään. Kaunista. Rakkaus on ihanaa! Just nyt toivoisin et: -joku naksauttais mun selän -mulla ois joku jolle puhua -kylmä vesilasi ilmestyis mun yöpöydälle -mulla ois huomenna vapaapäivä -huomenna paistais aurinko -tuulettimest ei kuuluis hirveetä suhinaa -mun nenä ei ois tukossa -voisin kuunnella musaa täysillä -äiti ois täällä -ei ikin tarvis nukkua jaksaakseen, vois vaa elää Ensimmäistä kertaa pitkään aikaan mulla on 'kainaloon käpertymis' -fiilis. Oishan se aika kiva jos täällä ois joku semmonen vapaa kainalo mua varten (mut sen pitäis tuoksua rexonalta, et even this angel will fall) Ja kait se on vihdoin myönnettävä; vaikka vasta tän viikon torstaina tulee 2 viikkoa täällä oloa täyteen, on mulla jo koti-ikävä. Mutta silti on semmone outo olo ku en kuitenkaa kaipaa täältä pois. Oikeestaan mulla on koko aja tunne et aika loppuu kesken, mut eiköhän tää pian tasaannu, ku tottuu tähän elämiseen täällä...

Taas on aika rientäny. En pysy kärryillä mitä kaikkee ollaa ehitty tekee, mut onneks mä oon kuitenki melko ahkerasti tota kameraa pitäny mukana! Tässä on mun viime viikko pähkinän kuoressa. Keskiviikko: Koulussa oli eka enkun sanakoe, joka meni perfecto! Illalla Vietettiin Heidin synttäreitä (vaikka olis pitäny lukee toiseen enkun sanikseen!!) ja meillä oli kavereita kylässä. Annoin Heidille 'yksi ryppy enemmän' -kortin sekä suomalaista salmiakkia ja espanjalaisen leivoksen lahjaksi (kuulostaapa tyhmästi kirjotetult lauseelt?!) Salmiakista 'mama' tuli tosi iloseks ku oli himoinnu sitä nii hirveesti!   Mikki ja Randi  Julia  Randi ja Tiitus  mopottelee  un beso Torstai: Edellis päivän lukemattomuus kostautu ja enkun sanakoe ei menny iha toivotulla tavalla (muuten koulu on menny hyvin ja oon välil jopa innostunu läksyjen teosta, varmaan siks ku voin tehä ne parvekkeella, auringonpaisteessa). Koulusta tulin melkee suoraa kotio i...