La vida de Tia

Vietin mun koko viime viikonlopun Heidin kaa :) Perjantaina kävin vierailemassa Hertsikan Lady lane -salilla, jossa Heidi käy jumppailemassa. Siellä on kaikki hieromatuolit ja selluliitinpoisto-laitteet, joten se on aika chool, mut hintaki on kyllä sitte vähä kallis mun makuun. Itehän käyn tien toisella puolella Satsissa, joka on mulle just sopivan hintanen, eikä siel oo onneks mitää ylimääräsiä houkutuksia, ku muute mä en varmaa muuta tekis ku istuis hieromatuolissa ja lukisin lehtee :)) Salin jälkeen mentiin Heidille tekee ruokaa ja Salla liitty kans seuraan. Katottii leffaa, syötii terveellisesti, juoruttii ja naurettii :)  Lauantaiaamuna Heidi ja Salla jäi nukkumaan ku mä heräilin jo aikasin, et ehin ysiks mun veljen koululle. Olin luvannu leikkii aikuista vähä aikaa, ku veljellä oli avoimet ovet koululla ja sain huoltajana seurailla koulupäivän kulkua. Tuntu hassulta ku lauantaina klo 14 olin ehtiny hengailla siel koululla 3...

Luntaaaaa. Aika kivaa, et tulee lunta, mut noin PALJON? Ei saa valittaa, koska musta lumi on ihanaa, jos siitä osaa nauttii! Pitäis päästä laskettelee tai ees pulkkamäkeen. Nyt tyydyn kyl vielä selviytymään koulumatkastani kaatuilematta :)  Tänään päätin salin jälkeen kävästä Laajasalon kirjastossa hankkimassa itelleni kirjan, joka pitää lukee äikän kurssilla. Se on tällä kertaa ihan pakko lukea, ku siitä tulee joku kirjallisuusessee ym. Oli ihana kävellä Laajasalossa pitkään aikaa, ku ei tääl oikee tuu käveltyy muualle ku bussipysäkille nykyää.. Kauheesti on täälki ehtiny muuttua asiat jossaki puolessa vuodessa. Kävellessä mulla oli ihan sairaan hyvä fiilis ja kaikki oli tosi kaunista, ku lunta oli jokapuolella. Sit ku näin mun yläasteen mul tuli paaaaljon ihania muistoja niistä kolmesta vuodesta. Meinas tulla itku, koska se oli semmosta kasvun aikaa (toki mä edelleen kasvan, mutta huomas kyllä kuinka me kasvettii pikkuseiskoista, nolokasien kautta koulun kingeiks...

Sain tänään leikkiä yh-äitiä kampissa :) Vahdin koulun jälkeen muutamia tunteja mun 4kk vanhaa, puoliksi turkkilaista serkkuani, jonka isosisko Lara, on mun rakas kummityttöni. Huomasin, että ku ihmiset näki mulla olevan tommonen pikkunen pötkylä rattaissa, sain heti hyvää palvelua ja wwf:n ihmisetkin ymmärs heti ekalla kerralla, että en jaksa nyt puhua heidän kanssaan. Mulle tarjottiin heti lämmintä mehua, kahvia ja karkkeja (joita en tietenkään ottanut, herkkulakossa kun oon ;D) semmosista vaalikojuista, joita nyt on tuolla keskustassa runsaasti :))  Yleensä meen rohkeesti pyytämään kahvia ja mua katotaan sillai "just joo, no kaimä tolle nyt sit annan" -ilmeellä. :D Johto cafessaki tee tuotii mulle pöytään :D jiiihaa! Sain kyl aika paljon kans semmosia  sääliviä "voi että noita teiniäitejä" -ilmeitä, mut must se oli vaa hauskaa :DD Mutta joo, oli kyl maailman rauhallisin vauva (heti mun jälkeen), eikä itkeny kertaakaan! (toki voi johtua ihanas...

Välillä mä inhoon mennä töihin, ku saan päänsärkyy ja oon ain iha loppu sit ku pääsen kotiin. Onneks useinmiten noi lapset on ihanii (varsinki sillo ku uhkailu on menny perille :D) ja aika menee nopeesti kattoen leffaa tai leikkien. Lapset on kyl sulosii :)

Voi ei ku mulla tuli iha kamala olo.. Musta tuntuu iha hirveeltä ku välillä tulee valitettua ja kiukuteltua nii turhista asioista! Oon joutunu miettimään asioita vähä uudestaan ja pohtia elämän vääryyttä ja tajunnu kuinka oikeesti jotkut ihmiset vaa ansaitsis nii paljon parempaa ku mitä ne tällä hetkellä kokee. Luen semmosta blogia, jossa yksinhuoltaja äiti kertoo sen lapsen elämästä. Lapsi on kuulemman maailman ilosin ja herttaisin lapsi. Vaikka hänellä on semmone vakava ihosairaus, jota ei voi parantaa, jaksaa hän tuskistaan huolimatta nauraa. Tää lapsi on vasta muutaman vuoden ikänen ja hän joutuu kokemaan niin paljon pahaa. Hän turpoaa ja saa kauheesti ihottumaa(pahalaatusta), jos häneen koskee (hänen ihonsa on niin herkkä, ettei kestä minkään tai kenenkään kosketusta). Toi on iha painajaismainen tilanne ja mun tekee välillä pahaa lukea tän kuonnioitettavan ja vahvan äidin tekstejä.. Mä niin rukoilen, toivon ja pyydän, että tohon sairauteen ois joku parantava hoito!! Mä nostan äidi...