Lumi teki enkelin eteiseen.. oikeestaan, vaan pelkät varpaat.
Luntaaaaa. Aika kivaa, et tulee lunta, mut noin PALJON? Ei saa valittaa, koska musta lumi on ihanaa, jos siitä osaa nauttii! Pitäis päästä laskettelee tai ees pulkkamäkeen. Nyt tyydyn kyl vielä selviytymään koulumatkastani kaatuilematta :)
Tänään päätin salin jälkeen kävästä Laajasalon kirjastossa hankkimassa itelleni kirjan, joka pitää lukee äikän kurssilla. Se on tällä kertaa ihan pakko lukea, ku siitä tulee joku kirjallisuusessee ym. Oli ihana kävellä Laajasalossa pitkään aikaa, ku ei tääl oikee tuu käveltyy muualle ku bussipysäkille nykyää.. Kauheesti on täälki ehtiny muuttua asiat jossaki puolessa vuodessa. Kävellessä mulla oli ihan sairaan hyvä fiilis ja kaikki oli tosi kaunista, ku lunta oli jokapuolella. Sit ku näin mun yläasteen mul tuli paaaaljon ihania muistoja niistä kolmesta vuodesta. Meinas tulla itku, koska se oli semmosta kasvun aikaa (toki mä edelleen kasvan, mutta huomas kyllä kuinka me kasvettii pikkuseiskoista, nolokasien kautta koulun kingeiks). Ystäviä, naurua, itkua, kavereita, riitoja, aikuistumista, kokeita, draamaa, rakkautta, hengailua, tylsää, liian hauskaa ym. Mut sitte onneks mun itkuaikeet pysäytti askel, joka meinas kaaduttaa mut pyllylleen, mut onneks jaksoin vielä mun väsyneiden jalkojen viimisillä voimilla pysyy pystys :D Sit vaa nauroin ittekseni ja toivoin, ettei kukaa hyvännäkönen kattonu viereisen kerrostalon ikkunasta..
Sit päätin viel matkalla hyvää hyvyyttäni poiketa kattomassa, josko mun Leena-mummi ois ollu kotona, mut tajusin sit heti, et en muista ovikoodia. Mulla ei myöskää ollu mahollisuutta soittaa mummille, koska eipä ollu kännykää mukana, sillä olin unohtanu sen kotiin aamulla (koko päivä oli tuskaa..). Halusin kuitenki yrittää muistaa sen koodin, joten painelin niit nappuloita aikas monta kertaa, ja joka kerta sain vastaukseks vihreen valon sijasta oranssin, plus semmosen matalan töööööt äänen. Sitte ku olin noin 10 kertaa laittanu sen koodin väärin, rupes se laite tööttää oikee huolel ja yritin painaa paniikis kaikkii nappei, mut se tööttäys vaa jatku ja jatku. Tarkistin taas nopeesti, ettei kukaa papparainen tuu hakkaa mua sen kävelykepillä ku luulee et oon joku murtovaras ja toivoin kans et se hyvännäkönen ei tälläkää kertaa ois ikkunan äärellä ja sit nopeesti vaa käännös oikeaan ja jatkoin matkaa muinamiehinä. Joten mummi, tiedoksi sinulle, että oisin tullut antamaan halirutistuksen, mutta enpäs päässyt sitä tekemään.
Sit ku vihdoin pääsin kirjastoon päätin alottaa uuden elämän, jossa luen joka kuukaus yhen kirjan ja pidän kännykkävapaan päivän, koska se, ettei tarvii koko aja olla jolleki kertomas mitä teen tai mis meen, oli loppujen lopuks aika rentouttavaa ja mukavaa. Nyt vaa mietin, et olinksmä hei hullu! Lainasin sit 2 leffaa, jotka aattelin, et voitais kattoo Heidin kaa huomen (en muute tienny, et kirjastos vuokrataan sellasiiki leffoi, jotka oikeest vaikuttaa iha hyvilt..). Sitä kirjaa, mikä mun piti lainaa, ei ollu, ku joku salamaseepra oli jo ehtiny sen viedä ennen mua. Sain kuitenki varattuu ton alapuolella olevan Nana-kirjan itiksen kirjastosta, josta lähinki sitä sit heti hakemaan. Torkahdin muutamaan otteeseen bussin ikkunaa vasten ja vasta viimisissä liikennevaloissa, ennen Hertsikan meteä, huomasin, et mun poski tärisee lasia vasten ja saatan näyttää todella typerältä. Se saatto olla syy, miks edessä istuva poika tuijotti mua.
Stoassa istu sit se hyvännäkönen, jota olin yrittäny muutamaan otteeseen vältellä tänään. Kävelin muutaman kerran vilkuillen sen ohi, ettien jotain toista virkailijaa (vaikka jotain kärttystä mummoa), mutta koska en löytäny nii kävelin nöyränä tämän hyvännäköisen tykö ja kysyin: "öö ootsä niiku töis tääl?" jaaaaa kuulostin idiootilt, koska ei se varmaa muuten ois istunu tiskin takana. Se nyökkäs ja pyysin siltä apua mun kirjan ettimiseen ja hihitin. Kirja löyty, mut se oli kuulemma varattu jolleki jo. "Nii-i, mulle!" ja tajusin, et puhun teinisti. Virkailija punastu, ojens kirjan mulle huvittuneena, mä vängersin kiitokset, hihitin taas lauseeni perään (onneks se hymyili) ja yritin lähtee pois, mutta joooo väärää kautta. Nolo.
Mulla oli siis tosi hyvä päivä, oikeesti vaikkakin hengailin vaa itteni kaa, mut oikeesti kaikki tarvii joskus semmosen oman hengailu-päivän yksinään. Mä ainaki sain mietittyy iha kauheesti kaikkii kivoi asioita ja ne on nyt aikalailla järjestyksessä, mun päässäni. Tajusin kans, et mulla on aika hauskaa ittekseniki. Salillaki rupesin hohottaa yksikseni jonkun pienelle kaappilukolle. Halvalla mennään. :) Nyt kuuntelen hempeily musaa ja kattelen Espanja kuvii. En kyl kauaa, koska oon iha varma et äiti tulee iha just kolmannen kerran esittää retorisen kysymyksen toho mun ovelle: "ootsä menos nukkumaan!" (tohon täytyy vastaa: "joo" tai sit kans irvistys seinään riittää.)
Mun viikonlopustaki on tulossa kiireinen, mut iha varmana oikein mainio! Jee, elämä näyttää rullaavan iha kivasti eteenpäin (toivottavasti se ei tee mitää täydellist frontside olliee, muuten tipun kyydist..)
<3: Tia
Sit päätin viel matkalla hyvää hyvyyttäni poiketa kattomassa, josko mun Leena-mummi ois ollu kotona, mut tajusin sit heti, et en muista ovikoodia. Mulla ei myöskää ollu mahollisuutta soittaa mummille, koska eipä ollu kännykää mukana, sillä olin unohtanu sen kotiin aamulla (koko päivä oli tuskaa..). Halusin kuitenki yrittää muistaa sen koodin, joten painelin niit nappuloita aikas monta kertaa, ja joka kerta sain vastaukseks vihreen valon sijasta oranssin, plus semmosen matalan töööööt äänen. Sitte ku olin noin 10 kertaa laittanu sen koodin väärin, rupes se laite tööttää oikee huolel ja yritin painaa paniikis kaikkii nappei, mut se tööttäys vaa jatku ja jatku. Tarkistin taas nopeesti, ettei kukaa papparainen tuu hakkaa mua sen kävelykepillä ku luulee et oon joku murtovaras ja toivoin kans et se hyvännäkönen ei tälläkää kertaa ois ikkunan äärellä ja sit nopeesti vaa käännös oikeaan ja jatkoin matkaa muinamiehinä. Joten mummi, tiedoksi sinulle, että oisin tullut antamaan halirutistuksen, mutta enpäs päässyt sitä tekemään.
Sit ku vihdoin pääsin kirjastoon päätin alottaa uuden elämän, jossa luen joka kuukaus yhen kirjan ja pidän kännykkävapaan päivän, koska se, ettei tarvii koko aja olla jolleki kertomas mitä teen tai mis meen, oli loppujen lopuks aika rentouttavaa ja mukavaa. Nyt vaa mietin, et olinksmä hei hullu! Lainasin sit 2 leffaa, jotka aattelin, et voitais kattoo Heidin kaa huomen (en muute tienny, et kirjastos vuokrataan sellasiiki leffoi, jotka oikeest vaikuttaa iha hyvilt..). Sitä kirjaa, mikä mun piti lainaa, ei ollu, ku joku salamaseepra oli jo ehtiny sen viedä ennen mua. Sain kuitenki varattuu ton alapuolella olevan Nana-kirjan itiksen kirjastosta, josta lähinki sitä sit heti hakemaan. Torkahdin muutamaan otteeseen bussin ikkunaa vasten ja vasta viimisissä liikennevaloissa, ennen Hertsikan meteä, huomasin, et mun poski tärisee lasia vasten ja saatan näyttää todella typerältä. Se saatto olla syy, miks edessä istuva poika tuijotti mua.
Stoassa istu sit se hyvännäkönen, jota olin yrittäny muutamaan otteeseen vältellä tänään. Kävelin muutaman kerran vilkuillen sen ohi, ettien jotain toista virkailijaa (vaikka jotain kärttystä mummoa), mutta koska en löytäny nii kävelin nöyränä tämän hyvännäköisen tykö ja kysyin: "öö ootsä niiku töis tääl?" jaaaaa kuulostin idiootilt, koska ei se varmaa muuten ois istunu tiskin takana. Se nyökkäs ja pyysin siltä apua mun kirjan ettimiseen ja hihitin. Kirja löyty, mut se oli kuulemma varattu jolleki jo. "Nii-i, mulle!" ja tajusin, et puhun teinisti. Virkailija punastu, ojens kirjan mulle huvittuneena, mä vängersin kiitokset, hihitin taas lauseeni perään (onneks se hymyili) ja yritin lähtee pois, mutta joooo väärää kautta. Nolo.
Mulla oli siis tosi hyvä päivä, oikeesti vaikkakin hengailin vaa itteni kaa, mut oikeesti kaikki tarvii joskus semmosen oman hengailu-päivän yksinään. Mä ainaki sain mietittyy iha kauheesti kaikkii kivoi asioita ja ne on nyt aikalailla järjestyksessä, mun päässäni. Tajusin kans, et mulla on aika hauskaa ittekseniki. Salillaki rupesin hohottaa yksikseni jonkun pienelle kaappilukolle. Halvalla mennään. :) Nyt kuuntelen hempeily musaa ja kattelen Espanja kuvii. En kyl kauaa, koska oon iha varma et äiti tulee iha just kolmannen kerran esittää retorisen kysymyksen toho mun ovelle: "ootsä menos nukkumaan!" (tohon täytyy vastaa: "joo" tai sit kans irvistys seinään riittää.)
Mun viikonlopustaki on tulossa kiireinen, mut iha varmana oikein mainio! Jee, elämä näyttää rullaavan iha kivasti eteenpäin (toivottavasti se ei tee mitää täydellist frontside olliee, muuten tipun kyydist..)
<3: Tia
Comments