älä laitan hernettä nenään

Eilen tuli kyynel silmäkulmaan ku nähtii Aino viimestä kertaa vuoteen. Ainon vaihtovuosi Chiileen alkaa 19.7. (eli 4 päivän päästä)! Ku tää tyttö tulee takasin se ei muuta puhukkaa ku espanjaa!  Oon nii innoissani, mut samalla surullinen ku monet ystävät lähtee..

Nicoleki päättää jättää meijät vähäks aikaa ja lähtee vallottamaan maailmaa Amerikan mantereelle! Love you (niinkun Amerikois sanottais)

Noi kaks ihanaa miehen alkuakin lähtee seikkailee maailmalle. Toinen Jenkkeihin syömään Burger Kingiin ja toinen pukeutuu sitte Saksassa Lederhoseneihin. 

Eilen mulla tuli jo valmiiks ikävä kaikkia ja mietin miten tuun selviämään mun vuoden kestävästä ikävästä, mut sellasta tää elämä välillä on. Mut kaikki ystäväiseni tietävät, että mä oon tää sama Tia aina vain, vaikka oltaiski sitte eri puolilla maailmaa! :)

Nyt venailen innolla huomista äiti-tytär shoppailu päivää, koska mulla on maailman upein ja ihanin äiti. Se onki meijän eka yhteinen hetki pitkää aikaa, ku en oo asunu kauheesti kotona ja meillä molemmilla on ollu työkiireitä. Sitte illalla on taas yhden matkailijan läksiäiset, Saraki lähtee nimittäin jenkkeihin puhumaan vähä amerikkaa. Sunnuntaina meenki jo Paulalle yöks ja yöllä lähetään Kroatiaan. Sinne on luvattu aurinkoa ja +30, kelpaa.