Julmamaailma.

Tiistaiaamuni alkoi kahvilla, jota oon nyt sit iha kunnolla ruvennu juomaa ja viilillä. Lähin ihan hymyssäsuin koululle matikan kokeeseen, vaikkei mun lukemisesta tullu eilen mitään.. Noustessani Mellunmäen metroon huomasin, et pultsari oli kaatunu metropenkkien väliin ja örvelteli siellä. Joku nainen puhu sille jotain ja yritti varmaa vähä auttaaki. Mä mietin vaan, et nythän on tiistaiaamu ja toinen on jo iha perseet olalla.. Jotenki myötähäpee ja pieni sääliki iski siinä, mut kattelin ympärilleni ja eikä kukaa oikee kiinnittäny mitää huomioo siihe miehee tai jos sattu vilkasee nii äkkiä katto pöyristyneenä muualle. Rupes säälittää nii paljo, ku kukaa ei auttanu ja kello oli kuitenki melkee kaheksan, eli metrovaunussa oli aika mukavasti porukkaaki. Otin kamat syliin, kävelin sen miehen ja tän naisen luo ja kysyin, et tarviiks apua. Nainen sano, ettei mies pääse oikee ylös ja mies hymähteli ja jankutti vaa jotain, et ollaan tosi mukavia ku autetaan, mut ettei se tarvii apuu. Kuuntelin hetken aikaa sitä örinää ja kattelin ku se yritti ite nousta ylös. Sit sanoin jo vähä ärsyyntyneenä, et sen on nyt pakko nousta, koska ku tuolt tulee koht lisää ihmisii ja se jää jalkoihin, plus vie neljän ihmisen istumapaikat makaamalla siin lattialla. Sit sanoin sille naiselle, et nyt vedetää toi ylös ja sit se pultsari otti mun kädest kii ja vedettii se sen kainaloist ylös ja laitettii se siihe penkille istuu. Kunnon show.. Sit se nainen hymyili mulle ja siirty istumaan ja mä menin siihe viereiselle penkkiriville ja kattelin vähäväliä ällönä mun kättä, joka oli just koskenu viinantahmeeseen ja hajuseen käteen. Sit ain välil vilkasin sitä miestä ja tuli vaa nii kauhee sääli sitä kohtaa, tai ku itehän se on tilansa aiheuttanu ja elämänsä pilannu, mut ettei sil oo ketää oikeesti joka välittäis siitä nii paljo, et auttais sen pois tost jamast. Tai auttais ees, jos kaatuu penkkien väliin, eikä pääse ite ylös... Kaikki metroon tulevat ihmiset vältteli istumast miehen viereen ja ykski nainen erehty istuu siihe samalle penkille, mut katto nopeesti vasemmalle puolelleen ja siirty edemmäks istumaan. Maailma on nii julmapaikka ja tuli taas todettuu, ettei ainakaan Suomessa apua tarvitseva ihminen saa apua, eikä kyllä oikeen osaa sitä ottaa vastaankaan.. Ja tää pätee kyllä oikeestaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mut mul tuli ainaki hyvämieli siitä, et päivän hyvätyö tuli tehtyä ja ehkä maailma on nyt taas vähä parempi paikka!