Istun koneessa matkalla Suomeen. Itken isoja krokotiilin kyyneliä ja kuuntelen itkumusiikkia. Vierustoveri kattoo ihmeissään.. Mulla on iha kauheet fiilikset, koska munha pitäis olla ilonen, että pääsen mun kavereiden luo Suomeen.. Tietty mul on ollu ihan kamala ikävä mun ystäviä ja perhettä, mutta ku haluan vaa jo takasin! Mä olin kentällä jo tosi ajoissa Ainon kaa, joka jäi meille edellisnä päivänä yöks meijän pikkujoulujen jälkeen (juttua siitä myöhemmin!). Ainosta oli niin iso apu ja oli ihanaa pakkailla yhessä.. Aino tuli saattaa mut lentokentälle ja huijas et lähtee siitä heti Plaza Mayorille shoppaa ja uskoin iha täysil :D Mut ne yllättää mut ja tuleeki koko porukka saattaa mua ja oli mun kaa nii kauan, et lähin (sekin ketut ;P). Mulla on parhaimmat kaverit! Ne vaa ilmesty mun takaa ja kaikki anto lämpimät halit. Olin oikeest ihan shokissa ja nii onnellinen, et näin ne vielä, vaikkaki se teki lähtemisest viel vaikeempaa.. ...
Siis oonhan mä vaa semmoset 2 kuukautta myöhässä näistä bloggailuista, ei vaa oikeesti oo ollu mitää fiilistä jakaa mitää asiaa ku ollu vähä masennusta ilmassa. Mutta koska asioilla on taas tapana järjestyä niin nyt on taas intoo ja aattelin jakaa tämmösen tekstin jonka oon joskus aikasemmi rustannu :P Lähin joulukuun 21 päivä laivalla Joulun viettoon Suomeen, matkakumppanina oli mun kolleega (hahaha) Jenna, joka oli noin puol vuotta Nyköpingissä aupparina. Meillä matka lähti hyvin käyntiin pienellä jännitysmomentilla, ku mulla ei ollu kännyä, onneks mun kaveri Patrick (joka ei itseasiassa taida enää olla mun kaveri, iha turha kysyy miks koska en tiedä :D) saatto Muumin terminaaliin ni sain hetkellisen yhteyden Jennaaki. Hyvin Jenna terminaalin pubiin ähers 5 laukun kaa :D Niitä sit raahattii pitkin terminaalia ja mahto kyl näyttää huvittavalta ku kaks blondia vetää, kantaa ja työntää 7 laukkua, eikä ees semmonen rullaporras systeemi toiminu nii siinä vasta oli ähertämistä ku ylä...
Comments