Life´s a beach!

Apua!


En taida oikeesti enää osata kirjottaa yhtään mitään.


Päätin aloittaa mun blogiuran uudelleen, ainakin kahden vuoden tauon jälkeen. Katotaan kauan tätä innostusta nyt kestää, mutta yritetään nyt kumminkin jotain tekstiä tänne rustaa. Olin nyt maailman eniten laiskin, enkä jaksanu tehdä tälle ulkoasullekaan mitään, en myöskään jaksanu selailla ja poistella mun vanhoja noloja blogipäivityksiä, joten siitä vaan kattelemaan ja naureskelemaan mun noloille jutuille ja ihan sikarumille kuville.. Nojoo on siel varmaan muutama kivakin kuva, mut viimeks ku vahingossa avasin jonkun vanhan postauksen, niin myötähäpeä oli suuri ja halusin vaan äkkiä pois siltä sivulta.. :D Eihän sitä kyllä toisaalta tiedä, että kuinka noloa settiä täältä saa lukea jatkossakin, edes minä en tiedä vielä millasta tekstiä tuohon alle rustaantuu..


En oo nyt kahden vuoden aikana kokenu mitään suurta tarvetta kertoa mun elämästä täällä blogin puolella, onhan kumminki olemassa instagramit ja snäptsätit (saa muuten seurata; tipuli), sun muut somet, joissa voi esitellä omaa elämäänsä muille ihan tarpeeksi, ehkä jonkun mielestä jopa liikaakin, hups! Eiks mun ruoka- ja selfiesnäpit muka oo ihan kivoja?

Tässä kahen vuoden aikana on tietysti ehtiny tapahtua vaikka ja mitä, oon muunmuossa alottanu koulun, rakastunut, ostanut asunnon, asunu ensimmäistä kertaa yksin, eronnut, saanut uusia ystäviä, matkustanut ja just niin kliseiseltä kun se kuulostaakin niin oikeesti taas kasvanu ihmisenä ja oppinu ihan kauheesti uutta. Yks isoin taka-isku, mitä tän kahen vuoden aikana koin, oli toi edellämainittu ero. Se laitto meijän molempien elämän ihan uusiks, mutta kuten yhdessä pohdittiin niin oli tää meijän molempien kannalta paras ratkasu siihen hetkeen. Sen enempää spekuloimatta asiaa, haluun vielä korostaa, että ollaan hyvissä väleissä ja välitetään edelleen toisistamme! Jokatapauksessa, jos jotain pahaa, niin myös hyvää, sillä tää ero pakotti meijät molemmat miettimään, että mitä MINÄ itse haluan. Mä ainakin tajusin sen, että haluan tehä sitä, mikä tekee mut onnelliseks. Ja niinkun varmasti moni mut tunteva tietää, että se on se matkustaminen ja uuden jännän kokeminen, niitä asioita, jotka tekee mut onnelliseksi ja samalla myös tästä Tiasta Tian. Te, jotka ette siis vielä tiedä, niin opiskelen myös matkailualaa ja kovaa vauhtia musta on tulossa matkailualan asiantuntija eli restonomi. Kaksi vuotta opiskelleena, mulla ei ole kyllä edelleenkään mitään hajua mitä se oikeesti käytännössä tarkottaa, mutta uskon vahvasti siihen, että joku kaunis aamu mä herään ja havahdun siihen, että tiedän kaiken matkustamisesta ja siihen liittyvistä asioista. Sitä odotellessa, voin keskittyä tosiaan siihen mikä tekee mut onnelliseksi, lokakuussa siis alkaa työharjoittelu Thaimaassa, Phuketissa. Tämän jälkeen olisi sitten tarkoitus lähteä vaihtoon Espanjaan, Valenciaan.

Tää taitaa olla mun ensimmäiseltä Thaimaa-reissulta!

En oikeesti tiedä onko tää tämmönen niinsanotun matkablogin kirjoittaminen jo so last season, ja tuleeko kukaan edes lukemaan näitä tekstejä, en tosiaan edes itse tiedä mitä mä tänne haluan kirjottaa, mut so what, katellaan. Enimmäkseen kuitenkin äiti ja iskä näitä lurituksia urkkii, kun jännittävät kenen matkaan mun kännykkä tällä kertaa on päätynyt (joo sori, tästä ei saa vitsailla ja lupaan olla erittäin huolellinen erityisesti kännykkäni kanssa!). Täytyy siis olla extravarovainen mitä taas kirjottelee ja mitä kuvia julkasee kun on tarkkaavaiset silmät läsnä, heh heh! Ei vaan, kiitos, että ootte mun luottofaneja, ahaha!


Ja teille muille, satunnaisille lukijoille, ihanaa jos ja kun jaksatte mun matkaani seurata!

Muo jännittää.