La vida de Tia

Kohta viikko matkaamista takana ja viikossa kerenny tapahtua vaikka ja mitä! Musta tuntuu että ollaan oltu reissun päällä jo monta viikkoa ja siks onki ihanaa, että saavuttiin muutamia tunteja sitten Balille ja voidaan hetkeks aikaa pysähtyä ja ruveta prosessoimaan tätä kaikkea tapahtunutta. Kuulostaa varmaan nyt kauheelta kehuskelulta, mutta tän viikon aikana mulle ei oo tapahtunu mitään muuta kun hyvää! Oon ehkä jossain pilvilinnassa ja kohta putoon täältä ja kovaa, mutta oon kauheessa onnellisuus kuplassa ja tekee vaa mieli halailla kaikkia! Tottakai välillä on väsyny ja tulin itseasias heti tiistai iltana kipeeks, mutta se mitä kaikkea olin jo mun päässäni kelaillu, että vois tapahtua, niin siihen verrattuna pieni rään valuminen ei ole mitään!  Mä palailen astialle kun saan mun pään taas balanssiin ja tajuun missä mä taas olen. Tää on mahtavaa!!  Mulla on ihan pieni koti-ikävä, onneks Ida-rakas nukkuu mun vieressä. <3

Viikko sitten t iistaina saavuttiin tosiaan Hong Kongiin heti aamulla paikallista aikaa klo 5:20. Hypättiin tietenkin heti bussiin ja lähettiin suunnistaa hostellille päin, koska oltiin vedetty kaksi vuorokautta noin viiden tunnin yöunilla, joten väsymys rupes jo painamaan. Löydettiin pienen pyörimisen jälkeen hostellille, jossa meille kerrottiin että päästään meijän huoneeseen vasta 12 aikaan. Häntä koipien välissä kipitettiin aamupalalle, jossa notkuttiin muutama tunti.. Päätettiin kuitenkin luovuttaa ja lähtee takas hostellille anelemaan huonetta. Ei tarvinnu kovasti anella kun respan täti huomas meijän roikkuvat silmäpussit ja varmaan säälistä päästi meijät johonkin toiseen huoneeseen nukkumaan. Ja mehän nukuttiin. Neljän aikoihin noustiin ja saatiin tsempattua ittemme kiertelemään lähialueita ja käymään paikallisella markkinakadulla, joka myöskin löydettiin vasta muutaman hikikarpalon jälkeen. Me oltiin täällä. Tsim Sha Tsuin satama. One of the bitches.  Eksyttiin paikallisen ...

Tänään koitti vihdoin se päivä kun minä ja mun rakas serkkuni Ida lähdettiin kohti tuntematonta! Käytiin eilen jo viemässä rinkat kentälle ja checkattiin ittemme sisään, jotta saatais tänää aamulla nukkua vähä pidempään ja muutenkin on sitten rennompi lähteä kun yksi asia hoidettuna. Meinas eilen jo heti kentällä iskee lievä paniikki ku self-checking ei sit heti onnannu ja masiina herjas ettei nimet passissa ja varauksessa ois ollu samat. Ei hitto. Just noita ylimääräsiä sydämen lyöntejä sä et haluu ku sulla on miljoona asiaa mielessä. Onneks Finnairin tiskillä homma kuitenki selvis eikä ollu mitää probleemaa.. Huh, fiu!  Tänään aamulla  heräsin ensimmäisen kerran jo klo 4, unentokkurassa ja pienessä jännityksessä päätin pukee vaatteet jo varmuuden vuoksi valmiiksi päälle ja menin vielä tunniks sänkyyn pyörimään ja muka-nukkumaan. Sit vaan nopeet aamupuurot naamaan ja menoks! Kentällä halailtiin vielä saattokomiteaa ja pyyhittiin silmäkulmia, Ida...

Apua! En taida oikeesti enää osata kirjottaa yhtään mitään. Päätin aloittaa mun blogiuran uudelleen, ainakin kahden vuoden tauon jälkeen. Katotaan kauan tätä innostusta nyt kestää, mutta yritetään nyt kumminkin jotain tekstiä tänne rustaa. Olin nyt maailman eniten laiskin, enkä jaksanu tehdä tälle ulkoasullekaan mitään, en myöskään jaksanu selailla ja poistella mun vanhoja noloja blogipäivityksiä, joten siitä vaan kattelemaan ja naureskelemaan mun noloille jutuille ja ihan sikarumille kuville.. Nojoo on siel varmaan muutama kivakin kuva, mut viimeks ku vahingossa avasin jonkun vanhan postauksen, niin myötähäpeä oli suuri ja halusin vaan äkkiä pois siltä sivulta.. :D Eihän sitä kyllä toisaalta tiedä, että kuinka noloa settiä täältä saa lukea jatkossakin, edes minä en tiedä vielä millasta tekstiä tuohon alle rustaantuu.. En oo nyt kahden vuoden aikana kokenu mitään suurta tarvetta kertoa mun elämästä täällä blogin puolella, onhan kumminki olemassa i...

Siis moi, Ihanaa, blogi. En oo ikuisuuksiin ees kerinny ajattelemaan tätä kirjottamista.. Mun elämä on muuttunu niin kauheen paljon ja kesä vierähti niin et tuntuu melkeempä ettei sitä ees ehtiny olla. Oon jotenki syys-shokissa kaikesta mitä mun ympärillä tällä hetkellä tapahtuu, ainaki se kuulostaa paremmalta ku syysmasennus, aika näyttää et onkse. Mun pää todellaki on iha sekasin ja siks, vaikka mulla ei ois oikeestaan aikaa kirjotella, ni mun on vaa pakko. Tää rentouttaa ja saan ees vähä ajatuksii kasaa. Saan lisäbuustia ja selkeyttä mun pään sisään. Mikä mun päässä sitten myllertää. Niin, no vaikka esim se, että oon takasin Suomessa. Joo, vaikka oon ollu jo yli 3 kuukautta niin oikeesti en oo tajunnu sitä ku vasta nyt. Siis olen täällä, en Ruotsissa. Tajusin muutamia viikkoja sitten, että ei helvetti, oikeesti tasan vuos sitten lähin tuntemattoman perheen luo Täbyseen, jota nyt ikävöin ihan älyttömästi, niin paljon, et kun nytki mietin tätä perhettä ja p...

Siis oonhan mä vaa semmoset 2 kuukautta myöhässä näistä bloggailuista, ei vaa oikeesti oo ollu mitää fiilistä jakaa mitää asiaa ku ollu vähä masennusta ilmassa. Mutta koska asioilla on taas tapana järjestyä niin nyt on taas intoo ja aattelin jakaa tämmösen tekstin jonka oon joskus aikasemmi rustannu :P Lähin joulukuun 21 päivä laivalla Joulun viettoon Suomeen, matkakumppanina oli mun kolleega (hahaha) Jenna, joka oli noin puol vuotta Nyköpingissä aupparina. Meillä matka lähti hyvin käyntiin pienellä jännitysmomentilla, ku mulla ei ollu kännyä, onneks mun kaveri Patrick (joka ei itseasiassa taida enää olla mun kaveri, iha turha kysyy miks koska en tiedä :D) saatto Muumin terminaaliin ni sain hetkellisen yhteyden Jennaaki. Hyvin Jenna terminaalin pubiin ähers 5 laukun kaa :D Niitä sit raahattii pitkin terminaalia ja mahto kyl näyttää huvittavalta ku kaks blondia vetää, kantaa ja työntää 7 laukkua, eikä ees semmonen rullaporras systeemi toiminu nii siinä vasta oli ähertämistä ku ylä...