Fest hos Markus

Hej alla!

Eilen tuli viikko täyteen Ruotsissa ja se oliki ylivoimasesti rankin päivä täällä. Mulla oli ekaa kertaa koti-ikävä ja tirautin kyyneleitä ku oli nii kauhee ikävä kavereita siellä Suomessa. Oli kyl odotettavissa et ku on viikon verran eläny tämmöstä superihanachoolelämää täällä ni et tulee semmonen ns. kova pudotus todellisuuteen. Äitin sanojen mukaan olin kuopassa.

Päivä alko lauantaina ihanasti ku kävin vähä saleilee ja oltii Helin ja 3 mulle uuden tuttavuuden kanssa Tukholman keskustassa Vapianossa syömässä, jakamassa au pairkokemuksia ja ikkuna-ostoksilla. Perjantainahan mulla oli palkkapäivä, jonka olin jo kerenny kokonaan unohtaa, joten tuli superilosena yllärinä ku Mikael sano että on palkanmaksun aika. En ollu iha shoppailufiiliksellä kuitenkaan lauantaina, mut säästypähän palkka ;D

Vaikka eilen selitin äitille kauheesti teoriaa siitä miks mulla oli niin kauhee koti-ikävä niin tänään en enää ookkaa niin varma siitä teoriasta. Uskon kuitenkin että kaikista suurin syy miks koti-ikävä iski, oli et täällä ei oo ketään joka ymmärtäis mua täysin. Enkä nyt meinaa vaan kielellisesti vaan myös sillei et tajuu mua kun sanon jonkun sanan tai näytän jonkun ilmeen.. Eikä sekään tullu mitenkää yllätyksenä, et alussa voi olla hankala löytää paikkansa, mut se tuli yllätyksenä et miltä se tuntuu.. Nimittäin aika yksinäistä.

Niinku taisin jo joskus mainita siitä, et suurin ero Espanjan ja tän reissun välillä on se, että en käy täällä koulua, mä työskentelen koko ajan yksinäni, paitsi 3 tuntia päivässä lapset on mun kaa. Onneks mun lapset on parhaita au pair lapsia, joita voi toivoa! Mutta suhteiden kannalta siis hankalaa, niitä on aika vaikea solmia.

Onneks kuitenkin pystyin puhumaan mun ruotsiperheen kanssa myös näistä mun huolista ja ne ymmärs mua..

Kehotan muuten kaikkia vaihtareita, au paireja yms. puhumaan rohkeesti perheelle ongelmista, koska sillon nekin tietää missä mennään eikä tuu mitään suurempia väärinkäsityksiä. Neki voi nimittäin luulla tehneensä jotain väärin jos vaan lukkiutuu omaan huoneeseensa.

Ja niinkuin yleensäkin, kliseinen sanonta "kaikki kääntyy parhain päin" toimi nytkin. Sain nimittäin jo perjantaina kutsun tässä ihan mun kodin vieressä järkättäviin kotibileisiin, mutta sillon en vielä ollut varma menisinkö, sillä yksin en ihan uskaltanut mennä. Sain kuitenkin suomi neidot mukaan ja muutamien eksymisten ja mennään-ei mennä -väittelyiden jälkeen päästiin sisälle. Tilanne oli tosi kiusallinen aluks, koska edes mä en tuntenu tätäMarkusta, joka oli bileet järkännyt. Päätin sit vaa olla tänään tomera-Tia (Emmi tietää parhaiten tomera-Tian ;D Sen tunnistaa jo kuulemma kaukaa kävelytyylistä..) ja rupesin esittäytymään kaikille ja meni varmaa 2 minuuttia ku pääsin juttelemaan uteliaiden ruotsalaisten kaa :D Tulin tosi hyvin juttuun Markuksen serkun ja sen tyttöystävän Angelican kaa, joilla molemmilla on muuten suomalaisia sukujuuria. Meillä oli iha superhauskaa. Sain jopa kutsun niitten rapujuhliin, jotka pidetään tässä lähiaikoina, jee ruotsalaiset ihkaoikeet kräftskivat luvassa!

Muut tytöt lähti jo vähä aikasemmin sieltä, jokainen omaa reittiään joko kotiin tai baariin, mut mä jäin vielä opettaa suomalaisia supertärkeitä sanoja ja tanssimaan letkajenkkaa :D Meniki aika myöhäseks tai aikaseks ja oltii Angelican ja Doughlaksen kaa tyyliin vikoja jotka lähti kotiinpäin. Parasta koko illassa oli se et sain puhuu vaa ruotsii ja tulin jopa ymmärretyks. Ja oli seki aika hauskaa että siel oli muutama, joka kutsu mua mumintrolleniks koko illan :D